mixu-love

Dear Mixu,

It’s been a while since I’ve thought about you, if I’m absolutely honest. Between one thing and another I feel like I’ve forgotten the good times we shared together and I’m writing to you today to apologise.

We both have completely different lives to what we had when you left, but think about when we came together. There was me, unable to decide where I wanted to go and you looking for a new challenge, looking to rebuild trust, looking to prove that you were the right man.

It’s been all change for me. The people who you remember – my friends – have changed, moved on or in some cases been marginalised and now I feel like there’s the possibility of something better, something more hopeful in my future. I want you to be part of that future.

You moved on, and I understand. It was a once in a lifetime chance and although you left a huge hole in my heart, I believe that you did the right thing. Leaving me to be with her – all glitz, glamour and ambition – was exactly what you needed.

I tried to move on too. There have been a few men since you left. You know one of them, he was a bit of a loudmouth but you know that. He took a lot of interest in the kids and even though he kept falling out with… well… everyone… he had my best interests at heart. He even brought home the most beautiful gift of all, a trophy.

He struggled with the people who had surrounded me and they drove him out. I miss him sometimes, and when he left I did something a bit silly and took up with someone much younger. All my friends were talking about Allan. I’d known him briefly before but he’d never been my main man. Everybody spoke so highly of him that I didn’t think that anything could stop us.

I was wrong.

Listen to the latest Scottish Comedy FC Podcast!

He mistreated me. I don’t want to get too into it but when things got intimate, he didn’t seem to know what he was doing and then suddenly – just as soon as he’d come back into my life – he was gone. I didn’t know what to do. I’d lost my favourite kid, the one I’d pinned all my hopes on and then I lost my man. I was reeling, on the rebound. That’s where Gary came in.

He’d been hovering around the fringes, talking about salt n’ sauce and showing me pictures of Jim – you don’t know him, he came before you – for a few months and I thought that he might be what I’d been looking for. Hell, I figured he’d do.

How was I supposed to know he’d leave me like this? He doesn’t mean to hurt me but I’ve lost so much with him and my family are beginning to turn their backs on me, even shouting at me. They don’t understand why I won’t leave him and they tell me that I should be looking at my past; at the one who got away. They’re telling me that I should be thinking about you.

I know that you probably want something younger, more fashionable and – let’s just come out and say it – sexier, but I implore you to turn your back on such flirtations. You know that we complete each other. Me with my crippling debts and family who turn against me on a sixpence, and you with your balls on the ground and portly attacking midfielders – we were formidable, we were unstoppable.

Come back to me Mixu Paatelainen. I still love you and I think you still love me too.

Yours always,

Kilmarnock Football Club

Dictated But Not Read


Many thanks to Elisa Pakkanen who has translated this doting love letter from club to ex-manager into Finnish.

Rakkauskirje Mixu Paatelaiselle

Parahin Mixu,

En ole hetkeen ajatellut sinua, jos nyt ihan totta puhutaan. Kaiken hullunmyllyn keskellä minusta tuntuu kuin olisin unohtanut yhdessä kokemamme upeat ajat, ja siispä kirjoitan nyt sinulle pyytääkseni anteeksi.

Elämämme ovat täysin muuttuneet niistä ajoista kun lähdit, mutta muistatko kun ensi kerran kohtasimme? Minä, joka en osannut päättää mihin suuntaan edetä, sinä joka etsit uusia haasteita, halusit rakentaa luottamuksen uudelleen ja todistaa että olit mies paikallasi.

Minulle viime ajat ovat olleet yhtä muutosta. Ihmiset, jotka muistat, ystäväni, ovat vaihtuneet, jatkaneet matkaansa, muutamat jopa syrjäytetty, ja nyt minusta tuntuu, että on toivoa, että minulla on mahdollisuus johonkin parempaan tulevaisuudessa. Haluaisin sinun olevan osa sitä tulevaisuutta.

Sinä jatkoit matkaasi eteenpäin, ymmärrän sen. Sellaisia tilaisuuksia tulee kerran elämässä, ja vaikka sydämeeni jäi ammottava aukko lähdettyäsi, uskon että teit oikean ratkaisun. Se, että jätit minut  hohdon, säihkeen ja kunnianhimon vuoksi oli juuri se mikä sinun oli tehtävä.

Minäkin yritin jatkaa eteenpäin. Harva sinun jälkeesi tulleista olivat miehiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tunnet heistä yhden, hän oli melko kova suustaan, mutta senhän sinä tiedätkin. Hän otti pelaajien huolet asiakseen vaikka hän riitaantuikin jatkuvasti …no…kaikkien kanssa. Hän toi meille voiton kotiin, lahjoista sen jaloimman –  palkintopokaalin.

Hän ei pärjännyt ympärilläni olevien ihmisten kanssa, ja he onnistuivat karkottamaan hänet. Toisinaan kaipaan häntä, ja kun hän lähti tein jotakin typerää, otin tilalle todellisen juniorin. Kaikki ystäväni puhuivat Allanista. Tunsin hänet entuudestaan, mutta hän ei koskaan ollut ykkösmieheni. Kaikki puhuivat hänestä niin ylistävästi että erehdyin uskomaan että meistä tulisi voittamattomia.

Olin väärässä.

Hän kohteli minua huonosti. En halua pureutua yksityiskohtiin, mutta tosipaikan tullessa hän ei ollut mies paikallaan ja yhtäkkiä, yhtä nopeasti kuin hän oli tullut elämääni, oli hän poissa. En tiennyt mitä tehdä. Olin menettänyt lempilapsen, jonka varaan olin rakentanut kaikki toiveeni. Huojuin ja horjuin, kimpoilin. Silloin Gary astui kuvaan.

Hän oli pyörinyt taustalla muutaman kuukauden, puhui salt n’ saucesta ja näytti minulle kuvia Jimistä – et tunne häntä, hän edelsi sinun aikaasi. Ajattelin, että hän voisi olla se mitä olin etsinyt. Hitto soikoon, ajattelin että hän kelpaisi.

Miten olisin voinut tietää että minut jätettäisiin kuin nalli kalliolle? Hänen tarkoituksenaan ei ollut satuttaa minua, mutta hänen myötään olen menettänyt niin paljon ja perheeni on kääntämäisillään selkänsä minulle. Minulle on jopa huudettu. He eivät ymmärrä miksen hankkiudu eroon Garystä ja sanovat, että minun tulisi kohdistaa katseeni menneisyyteen, siihen henkilöön, joka luisui käsistäni, jonka menetin. He sanoivat, että minun tulisi ajatella sinua.

Ymmärrän, että mitä luultavimmin haluaisit jonkun nuoremman, trendikkäämmän ja – sanotaan se nyt suoraan – seksikkäämmän. Mutta vetoan sinuun: jätä moiset flirttailut huomiotta. Sinä tiedät, että me täydennämme toisiamme. Minä, korviani myöten veloissa, jonka perheen lojaalius huojuu, ja sitten sinä, jalat maassa, tarmokkaasti keskikentän kimpussa. Me olimme mahtavia, me olimme pysäyttämättömiä.

Palaa luokseni Mixu Paatelainen. Rakastan sinua yhä ja uskon, että sinäkin yhä rakastat minua.

Ikuisesti sinun,

Kilmarnock Football Club

Michael Park
According to Vanity Fair, Michael Park is "The Internet's Most Thoughtful Hipster".

He is the editor of this fine site and a regular on the Scottish Comedy FC Podcast despite refusing to go anywhere near Owen's house.

He supports Kilmarnock and is a comedian to no-one but himself.

Twitter

Related Posts

A Love Letter To Mixu Paatelainen

Comments

comments

Tagged on:                                     
x
Like us on Facebook!